Hallinnon tutkimuksen päivät - Perjantai 25.11.2011

Jukka Erkkilä

Perjantaina ohjelma jatkui workshop työskentelynä – itse osallistuin hyvin aktiivisen työryhmä 3:n työhön jossa otsikkona Hyvinvointipalvelut, tuloksellisuus ja eettinen johtaminen. Työryhmän vetäjinä toimivat Rinna Ilona-Norrbacka ja Kirsi Lähdesmäki. Aamun sessiossa  esiteltiin kolme ajankohtaisiin ilmiöihin liittyvää tutkimuspaperia aiheina avoimuus ja läpinäkyvyys osana hyvää hallintoa, seniori-ikäisten rooli tulevaisuuden hyvinvointipalvelujen käyttäjinä ja työntekijöinä sekä Yhdysvaltojen julkisen sairaanhoitojärjestelmän uudistamistarve.

Työryhmän keskusteluissa nousi vahvasti esiin hallinnon tutkimuksen mahdollisuudet olla omalta osaltaan tuottamassa tärkeää tutkimustietoa ajankohtaisista ja jopa globaaleista hallintaan ja hallintoon liittyvistä kysymyksistä. Siten edellisenä päivänä professori Jari Stenvallin paneelikeskustelussa esiin nostamat toiveet hallinnon tutkimuksen suuntaamisesta riittävästi myös järjestelmätason kysymyksiin (ei ainoastaan hyvin rajattuihin, spesifeihin tutkimuskohteisiin) sekä ajankohtaisiin, konkreettisiin hallinnon rakenteisiin, haasteisiin ja toimintaan liittyviin kysymyksiin tulivat näin osaltaan työryhmässä kuitatuiksi ja alleviivatuiksi.

Työryhmän työhön osallistuneet totesivat ryhmän työn olleen hyvin antoisaa ja hyödyllistä esiteltyjen papereiden jatkokehittämisessä, tutkijoiden välisessä tiedonvaihdossa ja jo käynnissä olevien muiden tutkimusten fokusoinnissa ja niiden laadun parantamisessa.       

Perjantain yhteinen plenum-osuus käynnistyi Juha Kostiaisen (SITRA) puheenvuorolla käynnissä olevasta palveluevoluutiosta ja johtamisesta julkisessa hallinnossa. SITRAn havaintojen mukaan julkisen sektorin palvelutuotannossa on käynnissä murrosaika ja erityisen tärkeitä teemoja tässä murroksessa ovat mm. julkisen sektorin innovaatiokyky, tietojohtaminen ja tuottavuuden parantaminen. SITRA on osaltaan vastannut tähän käynnissä olevaan haasteeseen käynnistämällä useita em. teemoja käsitteleviä hankkeita. Kostiainen nosti esiin esimerkiksi työelämän käytännön innovaatiot hankkeen ja siinä tehtävän konkreettisen palvelutuotannon tasolla tehtävän kehittämistyön. Esimerkkinä mainittiin lisäksi mm. terveyskioskit kokeiluhanke.

Kostiaisen puheenvuorossa korostui asiakaslähtöisyys jossa palvelukokemuksen ymmärtäminen asiakkaan näkökulmasta on kehittämistyön perusta. Asiakkaan rooli on keskeinen sillä heidän on oltava mukana palvelutuotannon suunnittelussa. Edellisenä päivänä Elke Löfflerin esityksessä kuultu termi codesign tuli nyt Kostiaisen lanseeraamana cocreation-termin muodossa esiin. Palvelumuotoilusta on Kostiaisen mukaan näyttöä myös siitä, että aidolla asiakaslähtöisyydellä päästään kiinni merkittäviin prosessiuudistuksiin ja kustannussäästöpotentiaaleihin sekä resurssien uudelleenallokointimahdollisuuksiin. Kostiainen kertoi myös SITRAn hankkeissa testatuista uusista hankintamalleista joissa uutena ideana on hankkia palvelujen vaikuttavuutta ja haluttua tulosta – ei suoranaista suoritteiden hankintaa.

Hanna Lehtimäki nosti kommenttipuheenvuorossa esiin kaksi erilaista näkökulmaa – toimintaympäristön muutoksista selviytymisen tai aktiivisemman muutosten hyödyntämisen näkemyksen. Ensiksi mainitussa lähtökohdassa muutosta yritetään taklata ”perinteisemmin” tehokkuutta ja tuottavuutta parantamalla, jälkimmäisessä pyritään aktiivisesti hyödyntämään muutosta mm. palveluinnovaatioiden rohkealla luomisella. Lehtimäki painotti, että Suomessa on paljon mahdollisuuksia löytää kansainvälisestikin kiinnostavia julkisen palvelutuotannon innovatiivisia ratkaisuja ja, luonnollisesti myös näihin liittyviä tutkimuksia.

Iltapäivän ohjelman avasi Pirkko Vartiaisen ja Harri Raision mielenkiintoiset puheenvuorot käynnistyneestä Akatemia-hankkeesta ”Ihmisen ääni”. Vartiainen kertoi, että tutkimuksen kohteena on järjestelmätason sijaan ihmiset ja heidän osallistumismahdollisuutensa. Hankkeella on esittää konkreettisia tuloksia kansalaisten osallistumisesta; esimerkkeinä mainittiin nuorten, vammaisten, opiskelijoiden ja ikäihmisten kansalaisraati. Kansalaisraatitoiminnasta on saatu hyviä kokemuksia niin osallistujien, tutkijoiden kuin päätöksentekijöiden näkökulmasta.

Tämä mielenkiintoinen konsepti on leviämässä Vaasan seutua laveammalle tutkijoiden toimesta sillä mm. Jyväskylä ja Tampere ovat lähdössä soveltamaan kansalaisraatia kuntatasolla.

Perjantain ehkä persoonallisimmin puheenvuoron piti Kari A. Hintikka aiheenaan sosiaalinen media, kansalaiset ja hallinto. Puheenvuoro havainnollisti erinomaisesti sekä sosiaalisen median välineitä, keinoja että myös kriittisempää suhtautumista verkossa liittyvään toimintaan. Hintikan johtopäätöksenä oli, että sosiaalinen media on jo muuttanut ja muuttaa jatkossa vahvasti hallintoa ja siten myös hallinnon tutkimuksen tulisi olla ilmiöstä kiinnostunut. Formaalien julkishallinnon organisaatioiden tulisi hakea lisäosaamista oman talon ulkopuolelta ratkaistessaan toimintaansa liittyviä haasteita. Kansalaisten kannalta osallistumisen kirjo on kasvanut nykyteknologian avulla pelkästä kuulemisesta huomattavasti laajemmaksi osallistumiseksi – tätä mahdollisuutta tulisi käyttää nykyistä paremmin. Hintikka kertoi, että esimerkiksi ympäristöhallinto on arvioinut saavansa noin 50 henkilötyövuoden työpanoksen toimintaansa sosiaalisen median käytön kautta. Sosiaalinen media on Hintikan mukaan mahdollistaja, informaationtarjoaja, osallistaja ja fasilitaattori ja se tarjoaa läsnäolo- ja palvelutarjontamahdollisuuden.

Jari Vuoren aiheena olivat markkinat & kansalaiset; uhka vai mahdollisuus? Vuoren vauhdikkaassa puheenvuorossa problematisoitiin julkista palvelutuotantoa ja siihen liittyviä vaatimuksia laajasta palvelutarjonnasta, hyvästä laadusta sekä alhaisista kustannuksista. Näiden vaatimusten paineessa julkisessa palvelutuotannossa aina joku tärkeä em. kolmesta aspektista kärsii. Suomalaiset haluavat edelleen ylläpitää julkista sektoria, vaikka se maksaa paljon (verorasitus) mutta kuinka kauan esimerkiksi nuoret haluavat enää tehdä näin? Vuori kysyi yleisöltä halutaanko pitää yllä järjestelmää, joka edellyttää jatkuvaa jälkikäteen tapahtuvaa korjaamista sen sijaan että ennakoitaisiin asioita ja tapahtumia?

Kommenttipuheenvuorossa Päivi Myllykangas totesi, että vastaukset Vuoren esittämiin kysymyksiin on etsittävä yhdessä. Asioiden muuttamiseen ei auta se, että rakenteet muutetaan, koska esimerkiksi lainsäädäntö edellyttää tiettyjä asioita. Myllykangas nosti esiin puheenvuorossaan myös julkisen arvon käsitteen ja tarpeen selvittää tätä.

Tilaisuuden päätössanoissa ilmoitettiin että hallinnon tutkimuksen päivät pidetään ensi vuonna Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampuksella. Päivien esitykset tulevat lähiaikoina Hallinnon tutkimuksen päivien ohjelman yhteyteen päivien nettisivuille osoitteeseen: http://hallinnontutkimus.fi/htpaivat/yleista/ohjelma/

Tampereen hallintotieteen kasvattina oli ilo huomata työryhmien työn korkea taso ja ihmisten aktiivinen ja innostunut osallistuminen tähän työhön. Myös tiedot seuran jäsenmäärän uudesta ennätyksestä sekä näiden 30.vuotisjuhlapäivien laajasta osallistumisesta antavat uskoa hallintotieteen ”uudesta tulemisesta”? Päivien saldona jäin erityisesti miettimään torstain paneelikeskustelussa esiin noussutta hallinnon tutkimuksen identiteettikysymystä. Onko yhteiskunnan pirullisten ongelmien ratkaisuissa hallintotieteellisellä tutkimuksella jotain erityistä annettavaa? Voiko hallintotiede tutkimustapoineen ja -otteineen olla juuri se monitieteinen ”liima” jota nyt kaivattaisiin pirullisten ongelmien ratkaisuavaimia etsittäessä?

Jukka Erkkilä       

Hallinnon tutkimuksen päivillä juhlittiin 30-vuotista taivalta

Hallinnon tutkimuksen päiville kokoonnuttiin tänä vuonna Tampereen yliopistolle. Kansainvälisenä vierailevana puhujana oli Elke Löffler. Hän puhui yhteistuotannosta eli co-productionista. Yhteistuotanto on nyt kova sana erityisesti Iso-Britanniassa, mutta laajemminkin Euroopassa. Termi on tuttu ainakin niille, jotka osallistuivat aikanaan Tampereella järjestettyyn eurooppalaiseen laatukonferenssiin vuonna 2006, jonka raportoijista yksi Löffler oli.

Löffler esitti heti alkuun kuulijakunnalle kysymyksen siitä kumpi heidän mielestään on tärkeämpää, parantaa kansalaisille tuotettavia julkisia palveluita vai auttaa kansalaisia parantamaan hyvinvointiaan. Selvityksen mukaan kun virkamiehiltä kysytään esimerkiksi mitä vanhukset tarvitsevat eniten niin yli 60 prosenttia vastaa , että he tarvitsevat enemmän tietoa julkisista palveluista. Kun kysytään vanhuksilta itseltään vastaus on hiukan erilainen. Vanhuksista 91% pitää tärkeimpänä tavata ihmisiä ja saada uusia ystäviä (Birminghamin yliopiston tutkimus). Virkamiesten näkökulmasta pitäisi siis ei vain kysyä asiakaspalautetta siitä olivatko palvelut onnistuneita, vaan myös sitä mitä kansalaiset oikeastaan kaipaavat. Yhteistuotannossa on siis kyse vaikuttavuuden aikaansaamisesta eikä vain tuotosten. Pointti yhteistuotannossa on myös se, että julkinen sektori on siinä mukana, se ei siis ole vain kansalaisten omaa toimintaa, vaan tapoja löytää yhteisiä keinoja. Iso-Britanniassa tämä ajattelumalli on nähty yhtenä mahdollisuutena myös hanskata vähenevien resurssien ympäristössä asioita niin, että hyvinvointia voidaan parantaa ja samalla edistää myös yhteisöllisyyttä. Löffler peräänkuulutti moneen kertaan myös suomalaista yhteistuotantocasea, jonka voisi lisätä nettisivuilleen. Kahvitauolla vaikutti, että hän sellaisia myös onnistui saamaan. Silti jos mielessäsi on hyvä case, kannattaa vinkata siitä hänelle.

Torstaina myös julkistettiin juhlakirja ”Suomalainen hallinnon tutkimus – mistä, mitä, minne?”. Kirjassa etsitään suomalaisen hallinnon tutkimuksen juuria ja polkuja eri yliopistoissa. Kirjassa pohditaan myös hallintotieteen identiteettiä tieteenalana. Kirjan kirjoittajat ovat kaikki eturivin hallintotieteilijöitä.

Eturivin tieteentekijöitä nähtiin myös paneelissa ”Hallinnon tutkimus uuden edessä”.  Paneelissa kuultiin muun muassa politiikan ja hallinnon suhteesta., siitä miten poliitikkojen ja virkamiesten raja on edelleen hämärtynyt, syiksi nostettiin esiin esimerkiksi markkinaehtoistuminen, pormestarimalli, poliittiset valtiosihteerit. Todettiin, että taustalla saattaa olla, että virkamiesten itseintressi on edelleen korkea ja lääkkeeksi on kehitelty lisää poliittista ohjausta. Politiikkaa ja hallintoa molempia yhdistävät myös governance ja kansalaisten osallisuus. Siksi toivottiin myös näiden tieteenalojen laajempaa yhteistyötä, Yhtenä esimerkkinä Ilkka Ruostetsaari mainitsi kuntareformin, joka on käytännön esimerkki alueesta, jossa tätä yhteistyötä tarvitaan.

Professori Raija Huhtanen puolestaan totesi, että yksi yhteinen valtiokoneistao on murtumassa, kun valtionhallinto on jakaantunut yhä useampiin ja itsenäisempiin osiin. Professori Vakkuri nosti esiin hallinnon ja talouden suhteen ja sen, että keskiössä ovat nyt voimavarojen hallinnon kysymykset. Hän myös kiinnitti huomiota siihen, että viimeiset 30 vuotta uudistuspolitiikan diskurssi on ollut yksityiseltä omaksumista. Kun paneelissa kysyttiin mikä on lyhyesti muotoiltuna keskeinen perimmäinen kysymys niin professori Ropo tiivisti sen lauseeseen ”mikä meitä ohjaa tai johtaa?”. Hän myös korosti, että Löfflerin esityksessä esille noussut co-rpoduction vaatii johtajuudelta ihan erilaista näkemystä, paljon jaetumpaa, sillä co-production on oikeasti kollektiivinen yhteissaavutus.

Kiitos hyvästä paneelista!

Katju Holkeri

Dosentti Seppo Tiihonen:

Kataisen hallitus käynnistää keskustelun keskushallinnon uudistamisesta

Pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelmassa otetaan kiintoisalla tavalla kantaa hallinnon uudistamiseen. Ohjelmassa kuvataan hallinnon yleisiä periaatteita laveasti, luvataan toteuttaa konkreettisia uudistuksia sekä käynnistää keskushallinnon selvityshanke. Tulkitsen sen tarkoittavan avoimen keskustelun käynnistämistä hallinnon uudistamisesta. Kiinnitän seuraavassa huomion kahteen asiaan, yleisiin kehittämisen tavoitteisiin ja keskushallinnon uudistamiseen. Sijoitan ne hieman pitemmän aikavälin perspektiiviin.

Kataisen hallitusohjelman hallinnon toimintaperiaatteet ja hallinnon uudistamisen yleiset tavoitteet 

Kataisen hallitusohjelmassa asetetaan hallinnon kehittämisen yleinen tavoite:

”Kansalaisten oikeus hyvään hallintoon turvataan koko maassa.”

Hyvän hallinnon periaatteiden hengessä hallitus on päättänyt korvata tuottavuusohjelman vaikuttavuus- ja tuottavuusohjelmalla. Samaa lähestymistapaa seuraten ohjelmassa täsmennetään hallinnon kehittämistavoitteita seuraavasti:

”Tuloksellisuus syntyy aidosti tuottavuutta lisäävin toimenpitein. Tavoitteena on, että työ muuttuu samalla työntekijälle mielekkäämmäksi, asiakkaat kokevat palvelun laadun paremmaksi ja työn yhteiskunnallinen vaikuttavuus nousee. Mittaluokaltaan toimintojen tehokkuuden lisäämiselle asetetut tavoitteet säilytetään taloudelliselta koko-naisvaikutukseltaan ennallaan. ... Julkisen sektorin tuottavuutta lisätään hyödyntämällä nykyistä tehokkaammin ...”

Ohjelman edellä esitetyt tavoitteet muodostavat seuraavan tavoitehierarkian

–        ylinnä on kansalaisten oikeus hyvään hallintoon

–        tuottavuustavoite lavennetaan vaikuttavuus- ja tuottavuustavoitteeksi

–        tuottavuus siirretään tuloksellisuuden keinoksi

Näin hallinnon kehittämisen ylimmiksi tavoitteiksi hallitus nostaa

o       hyvän hallinnon

o       vaikuttavuuden

o       tuloksellisuuden 

o       palvelun laadun ja

o       tuottavuuden (tavoitteiden saavuttamisen keino)

Uusi hallitusohjelma ottaa huomioon sen kritiikin, joka on esitetty Vanhasen hallitusten toteuttamia tuottavuusohjelmia ja sanoisinko myös markkinoihin perustuvaa uudistuslinjaa kohtaan. Ohjelman laatijoilla on voinut olla mielessä viime vuosien lehtiotsikoita pääkaupungin päivälehdestä tyyliin ”valtion tuottavuusohjelma on tarkoituksena irvikuva, ”pakkoon perustuva jyräysvalta ei tehoa asiantuntijoihin”, ”valtio ei ole yritys”, ”julkinen valta ja kauppiasmoraali” ja ”vaivaako julkista hallintoamme tehokkuussokeus”. Myös eduskunta ja Valtiotalouden tarkastusvirasto ovat tuoneet oman panoksensa tähän keskusteluun.

Vanhalta tuottavuusohjelmalta ovat pohjaa vieneet myös heikohkot tulokset. Tilastokeskuksen tuottavuustilastojen tietojen perusteella valtion virastojen työn tuottavuus on parantunut vuosina 2006–2009. Kokonaistuottavuus on heikentynyt kyseisinä vuosina kokonaispanoksen käytön noustua. Valtion tuottavuusohjelman periaatteellisena heikkoutena on pidetty sitä, että henkilöstön määrän vähentämisestä on tullut korkein arviointikriteeri. Henkilöstön ulkoistaminen on palvellut tuottavuusohjelman tavoitetta mutta tällöin on unohdettu, että ulkoistamisen pitää palvella myös kokonaistuottavuuden kasvua. Valtiontalouden tarkastusvirasto on muun muassa kiinnittänyt huomiota siihen, että henkilötyövuosivähennysvelvoitteen seuraaminen on voinut johtaa siihen, että valtiontaloudelle aiheutuvat kokonaiskustannukset ovat muodostuneet ulkoistamisen vuoksi suuremmiksi kuin aiemman toimintamallin kokonaiskustannukset.

Kataisen hallitusohjelma irtisanoutuu selkeästi edellä mainitusta ja jo 1950-luvulta saakka noudatetusta ns. nuppilukuun huomionsa kiinnittävästä lähestymistavasta. Tavoite saa tukea myös hallinnontutkimuksesta. Henkilöstön määrään huomionsa kiinnittävä tuottavuusohjelmaa tarkkoine mittaus- ja seurantajärjestelmineen tulosohjauksen kanssa voidaan pitää vanhan taylorilaisen ajattelun nykyaikaan siirrettynä ja paranneltuna versiona. Nyt huomio kohdistetaan vaikuttavuuteen, johtamiseen, esimiesten sekä työntekijöiden osaamiseen ja osallistumismahdollisuuksiin.

Jatkaako Kataisen hallitus vakiintuneella hallinnon uudistamisen linjalla?

Tutkijoilla on ollut tapana korostaa hallinnon uudistamisen jatkuvuutta hallituspohjien vaihdoksista huolimatta. Lisäksi on kiinnitetty huomiota siihen, että 1980-luvulta lähtien useimmat hallitukset ovat nostaneet hallinnon uudistamisen keskeiseksi osaksi toimintalinjaansa. Tämä havainto ei oikein pidä paikkaansa, sillä nykyisin hallitusohjelmat kattavat kaikki mahdolliset elämänalat. Näin ollen hallintokin mahtuu sinne.

Perinteisissä hallinnon kehittämisen tavoitteissa aina 1960-luvulle saakka on Suomessa painotettu oikeudellisia oikeusturvan periaatteita. 1940-luvulla ja 1950-luvun kriisioloissa ryhdyttiin puhumaan tarkoituksenmukaisuudesta, mutta tuo vaihe jäi lyhytaikaiseksi. Vuonna 1960 tekemässään periaatepäätöksessä hallitus nosti oikeusturvan rinnalle tehokkuuden hallinnon toiminta- ja uudistamisperiaatteeksi. 1970-luvulla hallinnon kehittämisen tavoitteiden joukko lavennettiin kansanvallan, osallistumisen ja avoimuuden suuntaan. 1980-luvun alkupuolella ei kehitetty uusia muotoiluja. Niiden aika koitti vasta vuosikymmenen lopulla. Holkerin hallitus määritti ohjelmassaan hallinnon periaatteita seuraavasti:

” Julkishallinto on kokonaisuus, jonka toimivuutta ja joustavuutta lisätään kaikilla hallinnon tasoilla. Hallinnon tuottavuuteen ja palvelukyvyn kohottamiseen kiinnitetään erityistä huomiota.  ... Hallintoa hajautetaan ja selkeytetään eri hallintotasojentehtävä- ja vastuujakoa”

Ahon hallituksen ohjelman muotoilu on seuraava:

”Hallinnon kehittämisen tavoitteena on joustavan, tuloksellisen ja oikeudenmukaisen palvelurakenteen aikaansaaminen. Palvelukykyä lisätään poistamalla hallinnon monimutkaisuutta ja päällekkäisyyttä. Pääpaino kehittämistyössä asetetaan hallinnon tuloksellisuuden ja tuottavuuden lisäämiseen, hallinnon hajauttamiseen ja keventämiseen sekä ohjausjärjestelmien uudistamiseen.”

Lipposen I hallituksen ohjelman muotoilu kuuluu seuraavasti:

” Hallinnon tehokkuutta, toimivuutta ja palvelualttiutta lisätään. Kaikilla hallintotasoilla vahvistetaan kansalaisten todellisia vaikutusmahdollisuuksia ja hallinnon julkisuutta.”

Lipposen II hallituksen ohjelmassa todetaan, että

” Sähköisellä asioinnilla parannetaan julkisen hallinnon palvelukykyä ja tehokkuutta. ... Hallitus kehittää hajautettua ja joustavaa palveluhallintoa.”

Vanhasen I hallituksen ohjelma ilmaisee tavoitteet seuraavasti:

” Julkisen hallinnon ja palvelujen saatavuutta, laatua, tuottavuutta ja tehokkuutta lisätään.”

Perinteiset hallinnon kehittämisen periaatteet ovat saaneet tehdä viime vuosikymmeninä tietä taloudellisesti painottuneille periaatteille. Holkerin hallitus tavoitteli tuottavuutta ja palvelukykyä, Ahon hallitus joustavuutta, tuloksellisuutta, tuottavuutta, hajauttamista ja keventämistä sekä ja oikeudenmukaisuutta, Lipposen I hallitus tehokkuutta, toimivuutta ja palvelualttiutta sekä kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia ja hallinnon julkisuutta, Lipposen toinen hallitus palvelukykyä ja tehokkuutta ja Vanhasen I hallitus palvelujen saatavuutta, laatua, tuottavuutta ja tehokkuutta.

Kataisen hallitus edustaa poikkeavaa linjaa. Se korostaa edellisistä poiketen perinteistä hyvää hallintoa ja aivan uutena tavoitteena vaikuttavuutta, mutta myös tuloksellisuutta, palvelun laatua ja tuottavuutta. Kataisen hallituksen ohjelma sanoutuu irti edellisten hallitusten tuottavuusohjelmasta, jotka toimivat henkilöstömäärien kautta sekä nostaa ainoana tässä mainituista hallituksista hyvän hallinnon periaatteet hallinnon toiminnan lähtökohdaksi.

Keskushallinnon uudistamisen selvittäminen

Uudessa hallitusohjelmassa sanotaan, että hallitus käynnistää valtion keskushallinnon uudistamistarpeista selvityshankkeen. Hallitus ei lupaa uudistaa keskushallintoa vaan sanoo ainoastaan selvittävänsä sen uudistamista. Tavoite on muotoiltu toisella tavalla kuin hallitusohjelman muut tavoitteet; sillä siinä ei määritellä uudistuksen tavoitteita, suuntaa eikä sanota mitään uudistuksen toteuttamisesta. Ohjelmassa ainoastaan todetaan lyhyesti, että uudistamista selvitetään.

Hallituksen päätös keskushallintoa koskevan selvityksen toteuttamisesta tarjoaa mahdollisuuden hallinnossa 1980-luvun lopulta alkaen toteutettujen syvällisten uudistusten arviointiin. Keskushallinto on näiden uudistusten seurauksena muuttunut oleellisesti. Selvitystä ei voida rajoittaa enää perinteiseksi hallinnon laatikkoleikiksi ja rakennemallin valinnaksi pohtimalla keskushallinnon järjestämistä ministeriöhallinnon tai keskusvirastojärjestelmän pohjalta. Tässä asiassa on valinta tehty ministeriöhallinnon suuntaan.

Keskushallinnon selvityshankkeessa tultaneen paneutumaan rakenteellisten seikkojen ohella toiminnallisiin, hallintokulttuurin ja ohjauksen kysymyksiin, sillä näitä asioita koskevat muutokset ovat muuttaneet keskushallintoa voimakkaammin kuin perinteinen laatikkoleikki. Nämä asiat ovat olleet uudistuksen kohteena Holkerin hallituksesta lähtien. Uudistukset ovat muuttaneet jopa hallinnon syvärakenteita ja vaikuttaneet oleellisesti keskushallintoon.

Hyvä esimerkki muutoksesta, jota ei ole kirjattu minnekään hallinnon uudistamisen dokumentteihin, mutta joka on tosiasiallinen muutos, on komitealaitoksen asema. Aina 1980-luvulle saakka kaikki keskeiset hallintouudistukset valmisteltiin komiteoissa. Se oli toimintamalli, joka turvasi laaja-alaisen keskustelun uudistusten suunnitteluvaiheessa ja esitysten valmistuttua. Uudistusten suunnitteluun kytkettiin mukaan yliopistotutkimus. Kaikki keskushallinnon uudistushankkeet on suunniteltu 1990-luvulle saakka tällä tavoin. Tutkijat ovat niistä keskustelleet laajasti ennen uudistusten toteutusta.

On kiintoisaa, kuinka tämä hallitus valmistelee keskushallinnon uudistushankkeen. Riippumatta siitä, kuinka tämä selvityshanke organisoidaan, tässä yhteydessä tutkijayhteisölle tarjoutuu tilaisuus osallistua periaatteellisella tavalla keskusteluun hallinnon uudistamisesta.   

Seppo Tiihonen

Dosentti

Ensi vuonna Meksikossa

Hei,

7.7.

Viimeinen kongressipäivä alkoi historialla. IIAS:n historiaryhmä esitteli työnsä tuloksia. Tässä historiaryhmässähän Seppo Tiihonen on ollut aktiivinen vaikuttaja. Ensi vuonna ryhmältä ilmestyy kirja, jonka tekemisessä Seppo on ollut tiivisti mukana. Kirjan aihe on ”Ministries of Finance as drivers for administrative reform”. Kirja ilmestyy siis 2012. Tätä ennen historiaryhmän viimeisimpiä teemoja ovat olleet vesihallinto ja maahanmuuton hallinto. Molemmista aiheista on ilmestynyt jo julkaisu.

Professori Fabbio Rugge esitteli vesihallinnosta tehtyä työtä. Kuten hän totesi siihen liittyy erittäin monta näkökulmaa kuten vesihuolto ja viemäröinti, mutta myös vesivoima ja luotsaus ja juomaveden riittävyys. Esimerkkinä kirjasta hän nosti vesihuollon. 1800-luvulla vielä vesihuolto oli yksityisten hoidossa samoin kuin viemäröinti. 1900-luvun alkuun mennessä tilanne oli muuttunut ja paikallishallinto vastasi nyt vesihuollosta. Yksityiset markkinat eivät olleet halunneet vastata kuluttajien vaatimuksiin paremmanlaatuisesta vedestä, vaan olivat jättäneet parannusinvestoinnit tekemättä. Hyvänä esimerkkinä Lontoon case, joka kirjassa on. Siellä vesi oli likaista ja ihmiset altistuivat koleralle, mutta yksityiset yritykset eivät siltikään halunneet tehdä lisäsatsauksia. Historia näkyy nykyajassa siinä, ette edelleenkin kansalaisten luottamus kunnalliseen tai alueelliseen vesihuoltoon on korkea, kun taas epäluottamus täysin yksityisiä vesilaitoksia kohtaan elää Ruggen mukaan vahvana.

Professori Gawin Drewry esitteli maahanmuuton hallinnosta tehtyä työtä. Tästäkin on siis IIAS:lta ilmestynyt julkaisu ”Nationaöl Approaches to the  Administration of International Migration”.Mielenkiintoista on, että maahanmuuton historiankirjoituksessa näkyy, miten huonosti entiseaikojen maahanmuutosta on saatavilla tilastotietoja. Ne perustuvat laivojen matkustajaluetteloiden kaltaisiin teitoihin, mutta mitään varsinaise tilastointia ei ole aikanaan tehty. Tilanne on kuitenkin nykyäänkin hiukan sama, sillä kaikissa maissahan ei ole edes omien kansalaisten väestötietojärjestelmä vielä kunnossa. Ja esimerkiksi Iso-Britannian rajaviranomaiset ovat saaneet juuri tänä kesänä vakavaa kritiikkiä siitä, että listoissa on kymmeniä tuhansia maahanmuuttolupaa hakeneita, joista ei ole kuitenkaan tietoa ovatko he tällä hetkellä Iso-Britanniassa ja ovatko he ylipäätään enää elossa. Työtä maahanmuuttoasioihin liittyvän hallinnon parissa siis piisaa. Tämä on hyvä varmaan tiedostaa sillä maahanmuutto on maailmassa vain lisääntymään päin.

Miksi sitten hallinnon historiaa kannattaa tutkia? Ryhmän puheenjohtaja professori Stefan Fisch kiteytti sen hyvin. Historian tutkimuksessa tarkastellaan muutosta, toisaalta siinä tarkastellaan jatkuvuutta. Ei ole olemassa vain yhtä menneisyyttä, vaan niitä on monia. Näin mukaan tulee myös vertaileva aspekti. Muutos, jatkuvuus ja vertailu ovat hallinnon tutkimuksessa ja hallinnon kehittämisessä keskeisen mielenkiintoisia asioita.

Historiasta tulevaan – IIAS:n seuraava kongressi järjestetään Meksikossa Jukatanin niemimaalla Meridassa. Kongressipäivät ovat suomalaisille ehkä hiukan hankalat, koska konferenssi alkaa 18.6 eli juuri juhannuksen alla. Kongressista odotetaan jo nyt kyllä hyvin kiinnostavaa, sillä IIAS:n uudistukset ovat silloin edenneet vielä pidemmälle ja jo Lausannen kongressi osoitti, että suunta on oikea. Kiinnostavuus ja ajankohtaisuus olivat onnistuneesti läsnä Lausannessa.

 Katju

IIAS:lle uusia tytärorganisaatioita

IIAS:n konferenssin toinen varsinainen päivä alkoi osallistumisella sääntelyn kehittämistä käsittelleeseen työryhmään. Siinä taas yksi esitys, johon pitää tutustua tarkemmin. Tässä casessa tarkasteltiin sääntelyä kahden suuren epäonnistumisen kautta. Toinen oli finanssikriisi ja toinen Meksikonlahden öljykatastrofi. Melchior Powell totesi esityksessään, että sääntelyn tila on heikentynyt Yhdysvalloissa johtuen sääntelyn budjettien ja henkilöstön pienentymisestä, moraalin heikentymisestä sekä yrityselämän organisoiduista hyökkäyksistä niin uusia kuin vanhojakin lakeja ja säännöksiä vastaan. Kyseessä on hänen mukaansa kaiken kaikkiaan systeeminen epäonnistuminen tilivelvollisuudessa ja sääntelyprosessien etiikassa.

Toisessa sessiossa OECD:n Joseph Konvitz peräänkuulutti parempaa yhteyttä vaikutusarvioinnin ja päätöksenteon välillä. Konvitz orosti keskeisenä, että päätöksentekijöiden tulee saada mahdollisimman varhaisessa vaiheessa tietoa vaikutusarvioinnin tuloksista. Muuten vaikutusarviointi näyttää vain siltä, että sillä yritetään puolustaa jo tehtyjä päätöksiä. Hän mainosti myös pian ilmestyvää OECD-julkaisua ”Regulatory policy and the Road to Sustainable Growth”. Kun muilla alueilla, kuten talouspolitiikassa, liikkumavara on kaventunut pieneksi, niin käännytään niiden välineiden puoleen, joissa on vielä enemmän mahdollisuuksia. Jäljelle jääneet ovat hänen mukaansa sääntelypolitiikka ja rakennauudistukset. Samassa paneelissa oli monta muutakin ansiokasta puheenvuoroa. Esille nousivat muun muassa SCM:in  (Standard Cost Model) käyttö hallinnollisen taakan vähentämiseen. Professori Färber kertoi Saksan ”Nationaler Normenkontrollrat”ista, joka on itsenäinen vahti, jossa katsotaan läpi kaikki lainsäädäntö, muun muassa siitä näkökulmasta ovatko ministeriöt valinneet vähiten hallinnosen taakan kannalta vähiten kuormittavan tavan.

Päivän ohjelmaan kuului myös ns Braibant-lecture, jonka tällä kertaa piti Dr Geraldine Frasier-Moleketi aiheesta ”Democratic Governance at Times of Mega-Crises – Re-building our communities and Building on our Citizens”. Puheenvuorossaan hän nosti esille muun muassa sen, että meidän on löydettävä kansalaisuudelle (citizenship) syvempi merkitys. Erityisesti hän korosti yhteisöjen roolia ja piti vaarallisena sitä, jos kansalaiset nähdään vain asiakkaina. Paljon on kaunista puhetta ruohonjuuritasonkin osallisuudesta, mutta vähän tekoja, hän totesi. Luennon jälkeen käytiin pitkä ja monipolvinen keskustelu. Yhdessä kommentissa luento tulkittiin NPM:n (New Public Management) hautajaispuheeksi. Toisessa kommentissa peräänkuulutettiin IIAS:lle suurempaa roolia hallinnollisten kulttuurien välisessä vuoropuhelussa.

IIAS:llä on ollut jo kolmekymmentä vuotta eurooppalainen tytärjärjestö, suomalaisillekin hyvin tuttu EGPA (European Group of Public Administration). Osana IIAS:n kehitystyötä on perustettu latinalaiseen Amerikkaan LAGPA ja Aasian AGPA. Molemmat ovat melko lailla vastasyntyneitä, mutta jo nyt erittäin aktiivisia. Vastaava tytärjärjestö on tarkoitus perustaa myös Afrikkaan ja muun muassa marokkolaiset tekevä ahkerasti töitä tämän alueellisen verkoston eteen.

Huomenna sitten viimeisen konferenssipäivän tunnelmista!

Katju 

Vastaus on kyllä

Kun eilen esitin itselleni kysymyksen näkyykö IIAS:n kehitystyö jo tässä konferenssissa, niin tänään vastaan itselleni, että näkyy. Tällainen tunne tuli ainakin esityksiä ja paneeleja kuunnellessa. Aihealueet niissä sessioissa, joihin tänään osallistuin olivat kansainvälinen johtajuus, köyhyyden vähentäminen ja maahanmuutto ja nämä kaikki tietysti hallinnon ja hallinnon tutkimuksen näkökulmasta. Aiheet ja esitykset olivat todella ajankohtaisia ja esityksistä tuli suoraan hyötyä ja paljon lisää ajatteleminen aihetta sekä mikä myös hyvä halua tutustua aihepiiriin tutkimukseen ja myös esitysten taustalla oleviin papereihin vielä perusteellisemmin.

Muutamia tunnelmapaloja näistä sessioista.

”Leadership is not a person or a position, it is a complex moral relationship between people based on trust...” (Denhardt/Cambell 2006). Johtajuussessioissa pohdittiin vahvasti, mitä juuri tämän ajan  ja tulevaisuuden johtajilta vaaditaan ja mikä on muuttunut aiemmasta. Puheenvuoroissa todetiin muun muassa, että nykyajan johtajan on oltava monien eri alueiden tulkki. On pystyttävä tulkitsemaan mennyttä, tulevaa, toimintaympäristöä, mahdollisuuksia ja sitä, miten viime kädessä asiat konkretisoidaan. IIAS:n puheenjohtaja korealainen Pan Sun Kim kävi puheenvuorossaan läpi mittavan listan haasteita, joihin johtajien olisi kyettävä vastaamaan ja korosti myös arvojen merkitystä. Hän myös muistutti, miten tärkeää on koulutus, eikä vain alemmilla tasoilla, vaan aivan kaikkein korkeimmallakin poliittisella tasolla eli ministereidenkin johtajuuskoulutus. Sitä voisi toteuttaa vaikka muodossa, joka samalla lisäisi ministereiden välistä vuoropuhelua. Pan Sun Kim myös lopuksi esitti henkilökohtaisena arvionaan, mikä voisi olla yksi syy Kiinan menestykseen ja nopeaan kasvuun. Hän totesi, että Kiinassa on vielä intohimoa kehitystä kohtaan ja johtajat tekevät aina enemmänkin kuin oman osuutensa edistääkseen yhteistä hyvää. Tämä näkyy hänen mukaansa esimerkiksi siinä, miten vapaaehtoistyönä kiinalaiset kääntävät IRASia  (International Review of Administrative Sciences) mandariinikiinaksi, vain koska haluavat edistää tiedon leviämistä maassaan, ja tällaisa esimerkkejä on paljon. Omasta maastaan Koreasta Kim oli huolissaan, että tämä kehityksen nälkä on viime aikoina hiipunut.

Julkista hallintoa ja köyhyyden vähentämistä käsittelyt sessio oli avaus aihealueen työryhmälle tai verkostolle. YK:n vuosituhattavoitteita ( UN Millenium Development Goals) ei ole saavutettu ja kun vielä huono hallinto vaikuttaa suhteessa eniten köyhimpiin, niin tälläkin alueella lisätutkimuksen ja analyysin tarve on ilmeinen. Sessiossa esitettiin kyllä, että paukut pitäisi panna sen tutkimiseen, mikä on köyhyyden poistamiseksi tehokasta politiikkaa, ei siis niinkään hallinnollisiin pohdintoihin, vaan enemminkin politiikkavalintoihin. Kaikki eivät tähän ajatukseen kuitenkaan täysin yhtyneet sillä todettiin, että vaikka hyvä hallinto ei tuo ruokaa kenenkään lautaselle, niin huono hallinto voi kyllä pitää lautasta tyhjänä. Eli vaikka politiikkavalinnat ovat keskeisiä, niin myös hallinnolla on merkitystä. Sessiossa todettiin myös, että vanhat terminologiat ja asetelmat kuten pohjoinen-etelä pitäisi panna pois ja köyhyyttä, nimenomaan globaalia köyhyyttä, pitäisi tutkimuksen avulla pyrkiä ymmärtämään entistä paremmin, jotta sen poistamisesta voitaisiin muutakin kuin vain unelmoida. Nyt nälkää näkevien ihmisten määrä maailmassa on noussut ja köyhyys on mitä suurimmassa määrin myös moraalinen kysymys. Tämä työ siis IIAS:ssä nyt alulla ja jatkoa seuraa tulevina vuosina.

”Man is the most difficult luggage to move over borders (Adam Smith)” . Päivän päätteeksi osallistuin maahanmuuttoa käsitelleeseen sessioon ja jälleen se ylitti odotukseni. Puheenvuorot olivat erittäin ajankohtaisia ja inspiroivia.  Maahanmuuton hallinnosta nousi esille Dr Gnesan esityksessä Sveitsin kokemuksista. että keskeisin ratkaisu on kokonaisvaltainen yhteistyö eri hallinnonalojen kesken, koska maahanmuutto koskee niin montaa eri sektoria. Hän kuitenkin totesi havainneensa, että kovinkaan monissa maissa ei tällaista yhteistyötä ole. Maahanmuuttosessioissa kuultiin myös miten hallinnon tasot, toisaalta esimerkiksi osavaltiot (USA:N Arizona-kysymys) ja toisaalta paikalliset toimijat näyttäytyvät maahamuuttokysymyksessä. Maahanmuutto on kysymys, jonka merkitys tulee vain kasvamaan hallinnoille tulevina vuosina. Tämän session esitykset olivat jälleen sellaisia, että varmasti luen aiheista tehdyt paperit kiinnostuksella, sillä vaikka esitykset kuulikin, niin ne nostivat niin paljon ajatuksia, että tarkempi tutustuminen papereihin on paikallaan.

Huomiseen!

Katju

IIAS-konferenssi ovella - muutosta ilmassa

Huomenna tiistaina 5.7.2011 käynnistyy Lausannessa, Sveitsissä IIAS:n vuotuinen kongressi. Tämä päivä on käytetty IIAS:n hallintoelinten kokouksiin. Keskeinen kysymys päivän kolmessa kokouksessa (Programme and Research Advisory Council, Council of Administration ja General Assembly) oli kaikissa IIAS:n uudistaminen.

IIAS on aina edustanut laadukasta hallinnon tutkimusta, mutta nyt uudistuksen yhtenä pyrkimyksenä on nyt saada tuo tutkimus ja IIAS:n toiminta laajemminkin paremmin hyödyttämään ja käytettäväksi niin virkamiehille kuin politiikoillekin.

Kyse on monesta asiasta kuten uusien tutkimusryhmien perustamisesta ja niiden aihealueista ja siitä, että ne ovat mahdollisimman ajankohtaisia ja edelläkävijöitä. Kysymys on myös konferenssien rakenteesta, miten niissä paremmin huomioidaan virkamiesten ja tutkijoiden kohtaaminen ja myös miten mukaan saadaan erityisesti nuorempaa ikäpolvea. Kyse on myös tutkimusryhmien tuotoksista. Perinteisesti ne ovat tuottaneet tasokkaita julkaisuja. Tästä ei tietenkään ole tarkoitus tinkiä, vaan päin vastoin rinnalle halutaan tuoda muitakin tuotoksia, kuten esimerkiksi muutaman sivun Policy brief-tyyppisiä koosteita ryhmien töiden tuloksista, jotta niitä voitaisiin paremmin hyödyntää muun muassa raportoitaessa poliitikoille. Ajatuksena on myös tarjota ryhmien tutkijoiden panosta haluttaessa myös maiden avuksi, jos kysyntää tällaiselle on esimerkiksi erilaisiin tilaisuuksiin.

Konferenssien uudistaminen näkyy jo nyt järjestettävässä Lausannen konferenssissa, jota on yritetty koota hiukan erityyppisesti kuin aiempia. Miten hyvin tässä on onnistuttu, siitä kommentteja konferenssin kuluessa tässä blogissa. Lausanne konferenssiin osallistuu noin 250 osallistujaa 54 eri maasta. Lausannen konferenssin paikallinen järjestäjä on IDHEAP (Insititut de hautes études en administration publique), joka on ainoa Sveitsiläinen yliopisto, joka on kokonaan omistautunut hallintotieteiden tutkimukselle. Lausanne yliopisto on perustettu 1537 ja IDHEAP, joka toimii sen yhteydessä on luotu 1981 eli konferenssin yhteydessä juhlitaan myös sen 30-vuotista olemassaoloa. Kun IIAS:n konferenssi yrittää olla ajan hermolla, niin ainakin puitteet ovat sen mukaiset. IDEHEAPin tilat ovat valmistuneet vuoden 2009 lopulla.

Tässä siis hiukan esimakua huomenna alkavaan konferenssiin. Niille, joista konferenssi kuulostaa kiinnostavalta kerrottakoon jo, että IIAS:n vuoden 2012 konferenssi järjestetään Meksikossa, Medinassa ja vuoden 2013 konferenssi Bahrainissa.

Katju

TERVEISIÄ EUPAN-VERKOSTON PÄÄJOHTAJAKOKOUKSESTA

EUPAN-VERKOSTON ( European Group of Administration) pääjohtajat kookontuivat juhannuksena Unkarin Gödöllössä. Kokouksessa hyväksyttiin verkoston työohjelma seuraaville 18 kuukaudelle, jolloin puheenjohtajina toimivat Puola, Tanska ja Kypros. Uuden työohjelman nimi on An Open, Adaptable and Performing Public Sector. Siinä keskitytään erityisesti julkisen sektorin rooliin ja uudistuksiin talouskriisin jälkimainingeissa, ylimmän johdon rooliin ja organisaatioiden tuloksellisuuteen. Verkosto jatkaa työtään myös mm. tulosindikaattoreiden kehittämisessä. Kokouksessa esiteltiin väliraportti työstä, jossa ollaan kerätty hyvä indikaattoreita seuraavilta alueilta: innovaatiokyky, hallinnon avoimuus, henkilöstön motivaatio, asiakastyytyväisyys ja hallinnollisen taakan vähentäminen. Raportti tulee olemaan kaikkien kiinnostuneiden tutustuttavissa verkoston uusituilla kotisivuilla, joiden toimituksellisen periaatteet niin ikään hyväksyttiin Gödöllön kokouksessa. Tavoitteena on lisätä verkoston työn tunnettuutta ja vaikuttavuutta tuomalla sen raportteja ja muita aineistoja entistä enemmän myös verkoston ulkopuoliseen käyttöön. Gödöllön kokouksen kuulumisiin voi tutustua http://new.eupan.eu/en/news/show/&tid=327.

Kokouksen mielenkiintoista antia oli myös mm. OECD:n Rolf Alterin esitys 24.6 julkistetusta uudesta Government at a Glance –raportista, joka on kiinnostavaa pohjamateriaalia pääjohtajien keskusteluille. Uuteen raporttiin voi tutustua OECD:n sivuilla  http://www.oecd.org/document/33/0,3746,en_2649_33735_43714657_1_1_1_1,00.html . Seuraava G@G-raportti ilmestyy vuonna 2013.

Hyvää alkanutta heinäkuuta kaikille!

Johanna Nurmi.

VM/HKO

Vuosikokous kuuli esityksen tietohallintolaista

IIAS:n Suomen osasto piti tänään iltapäivällä vuosikokouksensa. Vuosikokouksessa ideoitiin muun muassa syksyllä pidettävää seminaaria. Seminaari on tarkoitus pitää syys-lokakuun tietämillä. Ideoita ja ehdotuksia seminaariin saa lähettää mielellään.

Vuosikokouksessa kuultiin myös Markus Siltasen esitys tietohallintolaista. Tietohallintolakihan on ollut yksi hallinnon kehittämisen keskeisiä aiheita viime syksynä ja edennyt tänä keväänä eduskunnasa niin, että nyt kesäkuussa prosessi on saatu päätökseen ja valtioneuvosto ja presidentti vahvistaneet lain voimaantulon syyskuun alkuun 2011.

Tietohallintolain keskeisinä tavoitteinahan on ollut luoda toimivalta ja ohjausmalli, jolla aikaansaadaan edellytykset julkisen hallinnon tietojärjestelmien yhteentoimivuudelle. Laajempana tavoitteena tietysti näin tehostaa julkisen hallinnon toimintaa ja parantaa julkisia palveluja.

Tietohallintolain ohjausideologia koostuu Markuksen esittyksen mukaan kaksiosaisesta ohjausmallista. Ensiksi valtiovarainministeriöllä on hallinnonala- ja toimialarajat ylittävä ja koko julkisen hallinnon kattava toimivalta ohjata tietohallintoa. Toiseksi kunkin ministeriön tehtävänä on ohjata toimalansa tietohallintoa ja tioetohallintohankkeiden kehittämistä.,

Laissa siis säädetään mekanismeista ja toimivallasta, jolla yhteentoimivuus toteutetaan julkisessa hallinnossa. Käytännössä julkisen hallinnon viranomaisella on kolme keskeistä velvoitetta. Ensimmäinen on suunnitella ja kuvata tietohallintonsa julkisen hallinnon tietohallinnon kokonaisarkkitehtuurin mukaisesti. Toinen on noudattaa tietojärjestelmien yhteentoimivuuden mahdollistamiseksi julkisen hallinnon kokonaisarkkitehtuuria ja sen edellyttämiä yhteentoimivuuden kuvauksia ja määrityksiä sekä toimialakohtaisia kuvauksia ja määrityksiö, joiden siosätlä määriteltäisiin asetuksessa. Kolmas on ottaa käyttään sellaisia tarvitsemiaan sähköisen asioinnin ja hallinnon tukipalveluje, jotka luovat edelltykset yhteentoimivuudelle.

Vuosikokos keskusteli tietohallintolaista vilkkaasti, mutta päivän sana tässä kokouksessa ja erityisesti valtionhallinnon käytävillä oli tänään kuitenkin varmasti hallitusohjelma. Sekä hallitusohjelman hallinnon kehittäminen kohdassa että ohjelman muissakin osissa on paljon tietohallintoon, tietojärjestelmiin ja sähköisiin palveluihin liittyviä kohtia. Kuntauudistus on tulevina vuosina keskiössä ja paljon, paljon muutakin hallinnon kehittämistä on ohjelmassa tällä vaalikaudella, kuten valtion keskushallinnon uudistustarpeista käynnistettävä' selvitys.

Mukavaa juhannusviikkoa, seuraavan kerran kirjoittelenkin sitten Lausannen konferenssista heinäkuun alussa. Sitä ennen kuulemme ehkä vielä kaikuja juhannusviikon kokouksista, joissa EU-maiden kesken pohditaan hallinnon kehittämistä, sillä EUPAN-verkoston pääjohtajakokous on perinteiseen tapaan juhannuksen aikaan. Tällä kertaa Unkarin puheenjohdolla.

Säätiedotus on ehkä eri mieltä, mutta aurinkoista juhannusta odotellessa

Katju Holkeri

IIAS:n Suomen osaston blogi alkaa

Hei,

Pidimme Helsingissä kesällä 2009 järjestetyn IIAS-konferenssin yhteydessä blogia konferenssin valmisteluista ja konferenssipäivien tapahtumista. Nyt tarkoitus on tässä uudessa blogissa kertoa IIAS:n ja sen Suomen osastoon liittyvistä tapahtumista. Kesän aikana järjestettävä IIAS:n konfereenssi Lausannessa on blogin aiheena viikolla 4.-7.7. Sitä ennen hiukan tuokiokuvia 20.6 järjestettävän IIAS:n Suomen osaston vuosikokouksen jälkeen. Blogissa jatkossa asiaa myös hallinnosta, hallinnon tutkimuksesta ja kehittämisestä.

Katju Holkeri