Jukka Erkkilä
Perjantaina ohjelma jatkui workshop työskentelynä – itse osallistuin hyvin aktiivisen työryhmä 3:n työhön jossa otsikkona Hyvinvointipalvelut, tuloksellisuus ja eettinen johtaminen. Työryhmän vetäjinä toimivat Rinna Ilona-Norrbacka ja Kirsi Lähdesmäki. Aamun sessiossa esiteltiin kolme ajankohtaisiin ilmiöihin liittyvää tutkimuspaperia aiheina avoimuus ja läpinäkyvyys osana hyvää hallintoa, seniori-ikäisten rooli tulevaisuuden hyvinvointipalvelujen käyttäjinä ja työntekijöinä sekä Yhdysvaltojen julkisen sairaanhoitojärjestelmän uudistamistarve.
Työryhmän keskusteluissa nousi vahvasti esiin hallinnon tutkimuksen mahdollisuudet olla omalta osaltaan tuottamassa tärkeää tutkimustietoa ajankohtaisista ja jopa globaaleista hallintaan ja hallintoon liittyvistä kysymyksistä. Siten edellisenä päivänä professori Jari Stenvallin paneelikeskustelussa esiin nostamat toiveet hallinnon tutkimuksen suuntaamisesta riittävästi myös järjestelmätason kysymyksiin (ei ainoastaan hyvin rajattuihin, spesifeihin tutkimuskohteisiin) sekä ajankohtaisiin, konkreettisiin hallinnon rakenteisiin, haasteisiin ja toimintaan liittyviin kysymyksiin tulivat näin osaltaan työryhmässä kuitatuiksi ja alleviivatuiksi.
Työryhmän työhön osallistuneet totesivat ryhmän työn olleen hyvin antoisaa ja hyödyllistä esiteltyjen papereiden jatkokehittämisessä, tutkijoiden välisessä tiedonvaihdossa ja jo käynnissä olevien muiden tutkimusten fokusoinnissa ja niiden laadun parantamisessa.
Perjantain yhteinen plenum-osuus käynnistyi Juha Kostiaisen (SITRA) puheenvuorolla käynnissä olevasta palveluevoluutiosta ja johtamisesta julkisessa hallinnossa. SITRAn havaintojen mukaan julkisen sektorin palvelutuotannossa on käynnissä murrosaika ja erityisen tärkeitä teemoja tässä murroksessa ovat mm. julkisen sektorin innovaatiokyky, tietojohtaminen ja tuottavuuden parantaminen. SITRA on osaltaan vastannut tähän käynnissä olevaan haasteeseen käynnistämällä useita em. teemoja käsitteleviä hankkeita. Kostiainen nosti esiin esimerkiksi työelämän käytännön innovaatiot hankkeen ja siinä tehtävän konkreettisen palvelutuotannon tasolla tehtävän kehittämistyön. Esimerkkinä mainittiin lisäksi mm. terveyskioskit kokeiluhanke.
Kostiaisen puheenvuorossa korostui asiakaslähtöisyys jossa palvelukokemuksen ymmärtäminen asiakkaan näkökulmasta on kehittämistyön perusta. Asiakkaan rooli on keskeinen sillä heidän on oltava mukana palvelutuotannon suunnittelussa. Edellisenä päivänä Elke Löfflerin esityksessä kuultu termi codesign tuli nyt Kostiaisen lanseeraamana cocreation-termin muodossa esiin. Palvelumuotoilusta on Kostiaisen mukaan näyttöä myös siitä, että aidolla asiakaslähtöisyydellä päästään kiinni merkittäviin prosessiuudistuksiin ja kustannussäästöpotentiaaleihin sekä resurssien uudelleenallokointimahdollisuuksiin. Kostiainen kertoi myös SITRAn hankkeissa testatuista uusista hankintamalleista joissa uutena ideana on hankkia palvelujen vaikuttavuutta ja haluttua tulosta – ei suoranaista suoritteiden hankintaa.
Hanna Lehtimäki nosti kommenttipuheenvuorossa esiin kaksi erilaista näkökulmaa – toimintaympäristön muutoksista selviytymisen tai aktiivisemman muutosten hyödyntämisen näkemyksen. Ensiksi mainitussa lähtökohdassa muutosta yritetään taklata ”perinteisemmin” tehokkuutta ja tuottavuutta parantamalla, jälkimmäisessä pyritään aktiivisesti hyödyntämään muutosta mm. palveluinnovaatioiden rohkealla luomisella. Lehtimäki painotti, että Suomessa on paljon mahdollisuuksia löytää kansainvälisestikin kiinnostavia julkisen palvelutuotannon innovatiivisia ratkaisuja ja, luonnollisesti myös näihin liittyviä tutkimuksia.
Iltapäivän ohjelman avasi Pirkko Vartiaisen ja Harri Raision mielenkiintoiset puheenvuorot käynnistyneestä Akatemia-hankkeesta ”Ihmisen ääni”. Vartiainen kertoi, että tutkimuksen kohteena on järjestelmätason sijaan ihmiset ja heidän osallistumismahdollisuutensa. Hankkeella on esittää konkreettisia tuloksia kansalaisten osallistumisesta; esimerkkeinä mainittiin nuorten, vammaisten, opiskelijoiden ja ikäihmisten kansalaisraati. Kansalaisraatitoiminnasta on saatu hyviä kokemuksia niin osallistujien, tutkijoiden kuin päätöksentekijöiden näkökulmasta.
Tämä mielenkiintoinen konsepti on leviämässä Vaasan seutua laveammalle tutkijoiden toimesta sillä mm. Jyväskylä ja Tampere ovat lähdössä soveltamaan kansalaisraatia kuntatasolla.
Perjantain ehkä persoonallisimmin puheenvuoron piti Kari A. Hintikka aiheenaan sosiaalinen media, kansalaiset ja hallinto. Puheenvuoro havainnollisti erinomaisesti sekä sosiaalisen median välineitä, keinoja että myös kriittisempää suhtautumista verkossa liittyvään toimintaan. Hintikan johtopäätöksenä oli, että sosiaalinen media on jo muuttanut ja muuttaa jatkossa vahvasti hallintoa ja siten myös hallinnon tutkimuksen tulisi olla ilmiöstä kiinnostunut. Formaalien julkishallinnon organisaatioiden tulisi hakea lisäosaamista oman talon ulkopuolelta ratkaistessaan toimintaansa liittyviä haasteita. Kansalaisten kannalta osallistumisen kirjo on kasvanut nykyteknologian avulla pelkästä kuulemisesta huomattavasti laajemmaksi osallistumiseksi – tätä mahdollisuutta tulisi käyttää nykyistä paremmin. Hintikka kertoi, että esimerkiksi ympäristöhallinto on arvioinut saavansa noin 50 henkilötyövuoden työpanoksen toimintaansa sosiaalisen median käytön kautta. Sosiaalinen media on Hintikan mukaan mahdollistaja, informaationtarjoaja, osallistaja ja fasilitaattori ja se tarjoaa läsnäolo- ja palvelutarjontamahdollisuuden.
Jari Vuoren aiheena olivat markkinat & kansalaiset; uhka vai mahdollisuus? Vuoren vauhdikkaassa puheenvuorossa problematisoitiin julkista palvelutuotantoa ja siihen liittyviä vaatimuksia laajasta palvelutarjonnasta, hyvästä laadusta sekä alhaisista kustannuksista. Näiden vaatimusten paineessa julkisessa palvelutuotannossa aina joku tärkeä em. kolmesta aspektista kärsii. Suomalaiset haluavat edelleen ylläpitää julkista sektoria, vaikka se maksaa paljon (verorasitus) mutta kuinka kauan esimerkiksi nuoret haluavat enää tehdä näin? Vuori kysyi yleisöltä halutaanko pitää yllä järjestelmää, joka edellyttää jatkuvaa jälkikäteen tapahtuvaa korjaamista sen sijaan että ennakoitaisiin asioita ja tapahtumia?
Kommenttipuheenvuorossa Päivi Myllykangas totesi, että vastaukset Vuoren esittämiin kysymyksiin on etsittävä yhdessä. Asioiden muuttamiseen ei auta se, että rakenteet muutetaan, koska esimerkiksi lainsäädäntö edellyttää tiettyjä asioita. Myllykangas nosti esiin puheenvuorossaan myös julkisen arvon käsitteen ja tarpeen selvittää tätä.
Tilaisuuden päätössanoissa ilmoitettiin että hallinnon tutkimuksen päivät pidetään ensi vuonna Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampuksella. Päivien esitykset tulevat lähiaikoina Hallinnon tutkimuksen päivien ohjelman yhteyteen päivien nettisivuille osoitteeseen: http://hallinnontutkimus.fi/htpaivat/yleista/ohjelma/
Tampereen hallintotieteen kasvattina oli ilo huomata työryhmien työn korkea taso ja ihmisten aktiivinen ja innostunut osallistuminen tähän työhön. Myös tiedot seuran jäsenmäärän uudesta ennätyksestä sekä näiden 30.vuotisjuhlapäivien laajasta osallistumisesta antavat uskoa hallintotieteen ”uudesta tulemisesta”? Päivien saldona jäin erityisesti miettimään torstain paneelikeskustelussa esiin noussutta hallinnon tutkimuksen identiteettikysymystä. Onko yhteiskunnan pirullisten ongelmien ratkaisuissa hallintotieteellisellä tutkimuksella jotain erityistä annettavaa? Voiko hallintotiede tutkimustapoineen ja -otteineen olla juuri se monitieteinen ”liima” jota nyt kaivattaisiin pirullisten ongelmien ratkaisuavaimia etsittäessä?
Jukka Erkkilä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti