Hallinnon tutkimuksen päiville kokoonnuttiin tänä vuonna Tampereen yliopistolle. Kansainvälisenä vierailevana puhujana oli Elke Löffler. Hän puhui yhteistuotannosta eli co-productionista. Yhteistuotanto on nyt kova sana erityisesti Iso-Britanniassa, mutta laajemminkin Euroopassa. Termi on tuttu ainakin niille, jotka osallistuivat aikanaan Tampereella järjestettyyn eurooppalaiseen laatukonferenssiin vuonna 2006, jonka raportoijista yksi Löffler oli.
Löffler esitti heti alkuun kuulijakunnalle kysymyksen siitä kumpi heidän mielestään on tärkeämpää, parantaa kansalaisille tuotettavia julkisia palveluita vai auttaa kansalaisia parantamaan hyvinvointiaan. Selvityksen mukaan kun virkamiehiltä kysytään esimerkiksi mitä vanhukset tarvitsevat eniten niin yli 60 prosenttia vastaa , että he tarvitsevat enemmän tietoa julkisista palveluista. Kun kysytään vanhuksilta itseltään vastaus on hiukan erilainen. Vanhuksista 91% pitää tärkeimpänä tavata ihmisiä ja saada uusia ystäviä (Birminghamin yliopiston tutkimus). Virkamiesten näkökulmasta pitäisi siis ei vain kysyä asiakaspalautetta siitä olivatko palvelut onnistuneita, vaan myös sitä mitä kansalaiset oikeastaan kaipaavat. Yhteistuotannossa on siis kyse vaikuttavuuden aikaansaamisesta eikä vain tuotosten. Pointti yhteistuotannossa on myös se, että julkinen sektori on siinä mukana, se ei siis ole vain kansalaisten omaa toimintaa, vaan tapoja löytää yhteisiä keinoja. Iso-Britanniassa tämä ajattelumalli on nähty yhtenä mahdollisuutena myös hanskata vähenevien resurssien ympäristössä asioita niin, että hyvinvointia voidaan parantaa ja samalla edistää myös yhteisöllisyyttä. Löffler peräänkuulutti moneen kertaan myös suomalaista yhteistuotantocasea, jonka voisi lisätä nettisivuilleen. Kahvitauolla vaikutti, että hän sellaisia myös onnistui saamaan. Silti jos mielessäsi on hyvä case, kannattaa vinkata siitä hänelle.
Torstaina myös julkistettiin juhlakirja ”Suomalainen hallinnon tutkimus – mistä, mitä, minne?”. Kirjassa etsitään suomalaisen hallinnon tutkimuksen juuria ja polkuja eri yliopistoissa. Kirjassa pohditaan myös hallintotieteen identiteettiä tieteenalana. Kirjan kirjoittajat ovat kaikki eturivin hallintotieteilijöitä.
Eturivin tieteentekijöitä nähtiin myös paneelissa ”Hallinnon tutkimus uuden edessä”. Paneelissa kuultiin muun muassa politiikan ja hallinnon suhteesta., siitä miten poliitikkojen ja virkamiesten raja on edelleen hämärtynyt, syiksi nostettiin esiin esimerkiksi markkinaehtoistuminen, pormestarimalli, poliittiset valtiosihteerit. Todettiin, että taustalla saattaa olla, että virkamiesten itseintressi on edelleen korkea ja lääkkeeksi on kehitelty lisää poliittista ohjausta. Politiikkaa ja hallintoa molempia yhdistävät myös governance ja kansalaisten osallisuus. Siksi toivottiin myös näiden tieteenalojen laajempaa yhteistyötä, Yhtenä esimerkkinä Ilkka Ruostetsaari mainitsi kuntareformin, joka on käytännön esimerkki alueesta, jossa tätä yhteistyötä tarvitaan.
Professori Raija Huhtanen puolestaan totesi, että yksi yhteinen valtiokoneistao on murtumassa, kun valtionhallinto on jakaantunut yhä useampiin ja itsenäisempiin osiin. Professori Vakkuri nosti esiin hallinnon ja talouden suhteen ja sen, että keskiössä ovat nyt voimavarojen hallinnon kysymykset. Hän myös kiinnitti huomiota siihen, että viimeiset 30 vuotta uudistuspolitiikan diskurssi on ollut yksityiseltä omaksumista. Kun paneelissa kysyttiin mikä on lyhyesti muotoiltuna keskeinen perimmäinen kysymys niin professori Ropo tiivisti sen lauseeseen ”mikä meitä ohjaa tai johtaa?”. Hän myös korosti, että Löfflerin esityksessä esille noussut co-rpoduction vaatii johtajuudelta ihan erilaista näkemystä, paljon jaetumpaa, sillä co-production on oikeasti kollektiivinen yhteissaavutus.
Kiitos hyvästä paneelista!
Katju Holkeri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti