IIAS:n konferenssin toinen varsinainen päivä alkoi osallistumisella sääntelyn kehittämistä käsittelleeseen työryhmään. Siinä taas yksi esitys, johon pitää tutustua tarkemmin. Tässä casessa tarkasteltiin sääntelyä kahden suuren epäonnistumisen kautta. Toinen oli finanssikriisi ja toinen Meksikonlahden öljykatastrofi. Melchior Powell totesi esityksessään, että sääntelyn tila on heikentynyt Yhdysvalloissa johtuen sääntelyn budjettien ja henkilöstön pienentymisestä, moraalin heikentymisestä sekä yrityselämän organisoiduista hyökkäyksistä niin uusia kuin vanhojakin lakeja ja säännöksiä vastaan. Kyseessä on hänen mukaansa kaiken kaikkiaan systeeminen epäonnistuminen tilivelvollisuudessa ja sääntelyprosessien etiikassa.
Toisessa sessiossa OECD:n Joseph Konvitz peräänkuulutti parempaa yhteyttä vaikutusarvioinnin ja päätöksenteon välillä. Konvitz orosti keskeisenä, että päätöksentekijöiden tulee saada mahdollisimman varhaisessa vaiheessa tietoa vaikutusarvioinnin tuloksista. Muuten vaikutusarviointi näyttää vain siltä, että sillä yritetään puolustaa jo tehtyjä päätöksiä. Hän mainosti myös pian ilmestyvää OECD-julkaisua ”Regulatory policy and the Road to Sustainable Growth”. Kun muilla alueilla, kuten talouspolitiikassa, liikkumavara on kaventunut pieneksi, niin käännytään niiden välineiden puoleen, joissa on vielä enemmän mahdollisuuksia. Jäljelle jääneet ovat hänen mukaansa sääntelypolitiikka ja rakennauudistukset. Samassa paneelissa oli monta muutakin ansiokasta puheenvuoroa. Esille nousivat muun muassa SCM:in (Standard Cost Model) käyttö hallinnollisen taakan vähentämiseen. Professori Färber kertoi Saksan ”Nationaler Normenkontrollrat”ista, joka on itsenäinen vahti, jossa katsotaan läpi kaikki lainsäädäntö, muun muassa siitä näkökulmasta ovatko ministeriöt valinneet vähiten hallinnosen taakan kannalta vähiten kuormittavan tavan.
Päivän ohjelmaan kuului myös ns Braibant-lecture, jonka tällä kertaa piti Dr Geraldine Frasier-Moleketi aiheesta ”Democratic Governance at Times of Mega-Crises – Re-building our communities and Building on our Citizens”. Puheenvuorossaan hän nosti esille muun muassa sen, että meidän on löydettävä kansalaisuudelle (citizenship) syvempi merkitys. Erityisesti hän korosti yhteisöjen roolia ja piti vaarallisena sitä, jos kansalaiset nähdään vain asiakkaina. Paljon on kaunista puhetta ruohonjuuritasonkin osallisuudesta, mutta vähän tekoja, hän totesi. Luennon jälkeen käytiin pitkä ja monipolvinen keskustelu. Yhdessä kommentissa luento tulkittiin NPM:n (New Public Management) hautajaispuheeksi. Toisessa kommentissa peräänkuulutettiin IIAS:lle suurempaa roolia hallinnollisten kulttuurien välisessä vuoropuhelussa.
IIAS:llä on ollut jo kolmekymmentä vuotta eurooppalainen tytärjärjestö, suomalaisillekin hyvin tuttu EGPA (European Group of Public Administration). Osana IIAS:n kehitystyötä on perustettu latinalaiseen Amerikkaan LAGPA ja Aasian AGPA. Molemmat ovat melko lailla vastasyntyneitä, mutta jo nyt erittäin aktiivisia. Vastaava tytärjärjestö on tarkoitus perustaa myös Afrikkaan ja muun muassa marokkolaiset tekevä ahkerasti töitä tämän alueellisen verkoston eteen.
Huomenna sitten viimeisen konferenssipäivän tunnelmista!
Katju
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti